Meillä kaikilla tulee se kuuluisa mitta täyteen jossain vaiheessa kun elämäntavat eivät kohtaa hyvinvoinnin kanssa.

Kun eräänä aamuna heräsin jälleen selkäkivun kanssa lonkankoukistajat jumissa, laitoin siltä seisomalta viestiä Kuntokompassille. Olin kuullut urheilupiireissä suosituksia Kuntokompassin palveluista ja luettuani heidän nettisivuilta mitä palveluja he tarjoavat, fysiotraining osui minun ”ongelmaani” kun nenä päähän. Asiat etenivät nopeasti ja tapasin Markon ja selitin taustani. En pelkästään urheilun ja ravinnon osalta, vaan myös koko arjen ja elämäntilanteeni suhteen, halusin että Marko on täysin tietoinen taustoistani ja päämääristäni. Taisin myös mainita, että minä en sitten kaipaa mitään päähän silittelyä treeneissä vaan tiukkoja ohjeita tarvittaessa pienen äänenkorotuksen kera ?

Minun tapauksessani kyse ei ollut siitä, etteikö innostusta urheilemiseen ollut, sitä oli usein liiankin kanssa. Ainoa tapa ”nollata” arjen kiireet ja stressi oli kiirehtiä vielä enemmän liikkumisen suhteen. Harmi että neljääkymmentä ikävuotta käyvä kroppani ei ollut enää kovin yhteistyöhaluinen, vaan lihasrelaksantit ja kipulääkkeet tulivat valitettavan tutuksi. Väsytti ja kolotti, vaikka urheilun pitäisi tuoda sitä hyvää energiaa arjessa jaksamiseen. Tästä huolimatta en malttanut rauhoittua, olihan pääni tottunut saamaan tarvittavan adrenaliiniryöpyn pitkillä juoksulenkeillä. Junnasin paikallani myös kehityksen suhteen, vaikka mielestäni treenasin hyvin ja ruokavalio oli kunnossa. Noh, kunnossa ja kunnossa, hiilareita pyrin alitajuisesti välttämään ja  söin liian vähän (ja liian harvoin) kulutukseeni nähden. Tämän faktan tajusin oikeastaan vasta Markon ja mun yhteistyön alettua, kyllä se rauta ja polvi nousi hieman kevyemmin kun ruumis sai kaipaamansa energiaa ja lepoa. Tämä näkyikin heti käytännössä reilulla voimatason nousuna ja rasvan palamisena.

Marko painotti minulle heti alusta alkaen että ”vähemmän on enemmän” mutta sitten kun sitten tehdään, tehdään kunnolla. Puolitimme liikuntamääräni (aiemmasta 8-10 h/vko n. 5 h vko) ja tiukka aerobinen vaihtui rauhalliseen peruskestävyyteen. Myöhemmässä vaiheessa mukaan tuli yksi HIIT-treeni viikossa. Voiman puolella Marko on tarvittavalla tiukkuudella saanut raavittua meikäläisestä esiin varsin sisukkaan voimailijan. Nyt väitän jo tietäväni miltä tehokkaasti ja kovaa treenaamisen pitää tuntua, jotta kehitystä tapahtuu. Eikä näiden treenien jälkeen tarvitse erikseen mainita lepopäivien merkityksestä ?

Meillä on nyt 10 viikkoa takana yhteistä projektia ja edessä vielä useampi kuukausi. Sekä fyysinen että henkinen fiilis on hyvä, eikä sekään haittaa, että myös ulkoisia muutoksia näkyy?

Tästä on hyvä jatkaa matkaa!

–Kaisa 37v